Historia

Kotkalaisen satamaravintolan tarina alkaa vuodesta 1879. Tuona vuonna Nikolai Fredricksen perusti nykyisen Kauppa- ja Satamakadun kulmassa olleen kahvilan paikalle silloisen Kotkan upeimman ravintolan. Näin hienolle paikalle ei kelvannut nimeksi vähäisempi kuin Universal-Garden, huomaa kansainvälisyys nimessä jo tuohon aikaan.

Musiikista huolehti useita kokonaisia soittokuntia ja välillä tulinen unkarilainen itketti viuluaan ja Kotkan daameja. Talvella jäädytettiin pihalle luistinrata, jonka reunalla saattoi rusettiluistelun lomassa nauttia lihalientä ja kuumaa glögiä. 1883 vaihtui ravintolan omistaja Fredricksenin kuoltua. Universal-Garden siirtyi satamakapteeni Enok Blombergille, joka välillä myös vuokrasi ravintolan toisen hoitoon.

Taso oli säilynyt edelleen korkeana, sillä vuokralaisia hakiessaan Blomberg ilmoitteli sanomalehdissä Tukholmaa myöten lisäten lopuksi, että ”varattomien ei kannata vaivautua”. Näistä vuokralaisista hallitsi yleisön houkuttelun parhaiten rouva E.Wilborg, joka sai menestymisestä kiittää paljolti kaunista tytärtään. Koska ravintola muun murkinan lisäksi tarjosi silmänruokaa, oli se ilta illan jälkeen täynnä lemmestä riutuvia Kotkan nuorukaisia ja muita kauneudennälkäisiä.

Vuosisadan vaihtuessa taloon muutti Pelastusarmeija ja piti siellä päämajaansa vuoteen 1906 asti. 1907 avattiin Universal-Garden jälleen, mutta nyt se ei ainakaan merimiehiä ilahduttanut sen enempää kuin pelastusarmeijakaan, sillä paikka toimi nyt raittiusravintolana. Kyseenalaista mainetta liiketoiminnalle toi kieltolain aika. Ravintola oli myös nk. kovan teen paikka, josta sai suursaarelaisten Kotkaan kuljettamaan spriitä. Pitkä kuiva kausi katkesi vuonna 1932, kun kieltolaki hellitti rautaisen otteensa Suomesta ja Kirkkokatu 10:ssä avattiin alimman hintaluokan ravintola Kairo omistajanaan neiti Anna Koskinen. Seuraavana vuonna anniskeluoikeuksia supistettiin ja merimiehet joutuivat tyytymään viinin litkimiseen. 

Neiti Anna ei viivytellyt, vaan puolusti asiakkaitaan anomalla jo alle kuukauden kuluttua laajempia oikeuksia seuraavin perustein; ”Väkevienkin juomien tarjoilua tarvitaan merimiesten palvelujen sekä viihdyttämisen takia.

Viinit eivät heille kelpaa, koska ovat tottuneet käyttämään väkijuomia viskigrogien muodossa ulkomailla sekä laivoilla. Keitettyä ruokaa eivät syö kuten muut. Syövät laivoilla, koska ovat pienipalkkaisia.” Näin painavien perusteiden edessä täytyi Alkonkin taipua ja Kairo sai oikeutensa.

Ravintolaelämään vaikutti kielteisesti myös sota-aika. Mustan pörssin kauppa kukoisti, omia juomia kuljetettiin portsarin ohi ja ravintolassa oli äänekkäitä ja juopumishaluisia ihmisiä. Sota-ajan jälkeistä menoa kauhistelivat alkoholiliikkeen edustajat ja raittiusväki. Tanssikielto maassa oli vuoteen 1948, mutta Kairossa alettiin tanssia vasta 1950- luvun lopulla.

Merimiehet pitivät pitkään Ravintola Kairoa ”pystyssä”. Rahojen tuhlaaminen satamassa on merimiestarinoiden suosituimpia aiheita. Kairo oli monelle se paikka jossa mereltä tienatut rahat pantiin menemään. Erityisen suosittuja merimiesjuttujen aiheita olivat laivatytöt. Heitä kävi ravintolassa 1930-luvulta 1970-luvulle. Merimiesten ja ”alan naisten” tuoma eksotiikka leimasi ravintolan toimintaa. Kotkalaisten mielestä Kairon tapaista paikkaa tarvittiin. Jossainhan merimiesten oli naisia tavattava. 

Kairon toiminta nykymuodossaan on jatkunut keskeytymättä vuodesta 1932 alkaen. Käytössä oleva ravintolarakennus valmistui vuonna 1938. Julkisivu on säilynyt siitä asti samanlaisena. 1970-luvun alussa Kotkan Kaupunginteatterin lavastaja Tauno Rantaruikka maalasi Kairon maankuulut seinämaalaukset. Meri- ja naisaiheiset maalaukset ja meriaiheinen rekvisiitta sekä näkymä Kotkan Satamaan korvaavat ravintolan alkuperäistä tunnelmaa, jota olivat luomassa merimiehet, ahtaajat, lestinheittäjät, laivatytöt ja muu ”rantaporukka”.

Kairo ei ehkä ole helmi rakennushistoriallisesti, mutta sen kulttuuriarvo on ymmärretty viime vuosikymmeninä. Tänä päivänä ravintola on nähtävyys ulkopaikkakuntalaisille ja ylpeyden aihe kotkalaisille. Ravintola osallistuu vahvasti Kotkan kulttuurielämään. Vuonna 1986 alkoi kaupunginteatterin ja Kairon ravintolateatteriyhteistyö näytelmällä Maratontanssit. Teatteritoiminta vakiintui vuonna 1992.